Aamulla uhmasimme tuulta ja tuisketta ja alkumatkan ajelimme lähes uppohangessa kohti P-Karjalan Enoa. Matka meni jotensakin hyvin, tosin typerä TomTom ajatti viimeisen pätkän meitä jotain helkkarin kinttupolkua pitkin. Perille kuitenkin päästiin ja ahtauduimme liikuntahalliin sisälle parhaamme mukaan. Hallissa todellakin oli tiivis tunnelma mutta ei sentään verrattavissa muutaman vuoden takaista kokemusta Tampereen olosuhteista,  jossa vaikka maha olikin puolet pienempi sai silti vetää sitä sisään että itse, tahi muut sopi kulkemaan ohi...

Näyttelyyn meiltä oli ilmoitettu S. Hunting High And Low, eli Arttu ja S. Helter Skelter, "Hellga". 9 kuukautta ja 1 viikon vanhat sisarukset pääsivät nyt kokeilemaan ensi kertaa virallisessa luokassa, mitä niistä sanotaan. Artulla alkoi juuri pahimmoilleen kuluneella viikolla jonkin sortin murkkuikä... Arttu oli sitä mieltä, ettei hänen hampaita saa kukaan vieras tutkailla, eikä oikeestaan tartte muutenkaan tulla kopeloimaan. Arttu murisi tuomarille pöydällä ja hieman muutenkin jarrutteli liikkeessä kehässä. Tuomari Harry Tast tuumasi, että annetaan näin komealle pojalle kaikki mahdollisuudet onnistua kehässä, mutta kun Arttu oli toista mieltä niin sitten se kans oli... Eli lopputuloksena oli H

Hellga puolestaan esiintyi muuten todella nätisti, mutta liikkuminen kehässä tuotti vaikeuksia. Ok, olihan kehä liukaskin ja neiti meinasi yhdessä mutkassa pyllähtää kyljelleenkin, mutta ei se silti täysin selitä sitä stoppailun määrää. Tast kehui Hegulia todella kauniiksi, mutta liikkumisen takia ei EH:ta kummempaa arvosanaa tällä kertaa herunut.

Arvostelut olivat kummallakin muuten todella hienot. Rakenne ja ulkonäkö on kohdillaan, kunhan vaan saadaan tuohon esiintymiseen lisää varmuutta. Tuomarin kehut lämmittivät mieltä ja nyt onkin vuorossa parin viikon tehotreeni ennen seuraavaa koitosta

Arttu (S. Hunting High And Low) tuli meille päivähoitoon ja leikkimään tyttöjen kanssa täksi päiväksi. Koska pakkanen edelleenkin koettelee eikä pahemmin ulkona tarkene, keksin hieman päiväohjelmaa. Siistin vähän Arttua ja tämmöiseltä pikku-ukko näyttää nyt 9 kk vanhana:

Vaikkei tänään mitään pakkasennätystä aluelle tullutkaan, tuntuu kyllä -20 astetta luissa ja ytimissä   Tamminäyttelyn jälkeiset lauhat kelit olivat yhtä juhlaa ja koirat nauttivat kun pääsivät pitkille lenkeille. Nyt sitten taas värjötellään ja käydään korttelikierroksilla...

Wilma the Almighty kuoritui sopivasti turkistaan ja nyt ei sitten senkään kanssa pääse kuin pikaisesti piipahtamaan ulkona. Vielä ei ole maailmasta löytynyt takkia, mikä lämmittäisi kaikkia tarvittavia osa-alueita. Back On Track takki on muuten hyvä, mutta se ulottuu sen verran alas takaosasta, ettei ainakaan meidän jalosukuiset neitokaiset pysty tekemään tarpeitaan se päällä

Hellgan ja Artun debyyttinäyttely lähenee ja nyt sitten jännätään ehtiikö turkit. Ajoitus ei mennyt ihan nappiin, mutta jospa nämä pakkaset kiihdyttävät kasvuvauhtia edes vähän  

Kerrankin meillä oli joku koira turkissaan tamminäyttelyn aikaan. Yleensä aina tähän aikaan vuodesta koirat on karvapalloja joiden turkkeja tähdätään vasta kevään - kesän näyttelyihin. On aika noloa, ettei kotikisoissa usein ole edustusta tästä talosta, mutta se onneksi korjaantui tänä vuonna. Koko näyttelyyn osallistuminen oli epävarmaa aina lauantai aamuun asti. Kävin nimittäin harjoittelemassa viime tiistainan Laran (S. Cruella De Vil)  kanssa pallohallissa ja sen käytös oli jotain ihan kauheeta. No, aamulla sitten sitä laitellessa päätin, että käydään nyt kuitenkin kokeilemassa ja onneksi näin tuli tehtyä. Lara oli nimittäin hienosti paras narttu ja VSP!!!   Kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden näyttelytauon, sekä 2 pentueen hoitamisen jälkeen moinen tulos, vau! Sen verran jäi hyvä fiilis, että kai sitä pitää vielä jossain muuallakin tämän vuoden aikana käyttää.

Hyvät uutiset eivät toki tähän lopu. Hellgan ja Kertun iskä, Backout´s Yocothai eli kotoisammin Jetro oli ROP. Nyt vaan jostain metsästämään sitä viimeistä tarvittavaa CACIBia jotta pojasta tulee intti   Paljon onnea Sarille, Tommille sekä tietenkin kasvattaja Arjalle! Kiitokset mukavasta seurasta Sarille ja Aulille viikonlopun aikana, tervetuloa vaan toistekin

Iiirksen osalta hyviä uutisia  nimittäin se on toipunut todella hyvin. Ei se tietenkään ole oma riehakas itsensä vielä mutta jaloilleen on päässyt, tarpeillaan on pystynyt käymään ja ruoka on maistunut hyvin. Toivottavasti ei tule takapakkia mut nyt ainakin näyttää siltä että kyllä se tästä selviää