Rolle käväisi piipahtamassa kotikaupungin näytelmissä. Tuomarina oli Irina Poletaeva. Arvostelu oli muuten kaikin puolin erinomainen mutta arvostelun viimeinen lause kertookin kaiken: eh hännän takia... Tietohan siitä on että se menee kippuralle aina kun Rolle on "täpinöissään" mutta osaa se pitää sitä sievästikin. No, tästä ei maailma tosiaankaan kaadu ja ensi viikonloppuna käydään taas uusi kisa  

Eniten eilen harmitti se, etten ollut ilmoittanut Wilmaa näyttelyyn. En nimittäin uskonut, että sen karva olisi ehtinyt kasvaa. Lyhythän se vieläkin on mutta laatu on jo ihan tunnistettavaa. No, eipä siinä, into sen kun kasvaa odotellessa ensimmäistä koetusta...

Laran masu on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että sillä alkaa olla jo vähän hankalaa. Ähisyttää ja puhisuttaa ja piru kun ne loiset hyppivät siihen malliin ettei mamma aina pysty edes nukkumaan. Laran vaatimuksesta masua, kylkiä sekä selkää pitää hieroa monta kertaa päivässä. Vielä ihan pirteänä ollaan ja pikku lenkeillä jaksetaan hyvin kulkea. Hirvittää kun se hyppelee sohvalle entiseen malliin unohtaen nykyiset mittansa (ja painonsa).