Tällä viikolla on tapahtunut kummia. Jo parin päivän ajan töistä tullessa on saanut hakemalla hakea pentujen jäljiltä tihutöitä, mutta niitä ei ole löytynyt... Tämä on saanut minut jo epäilemään pahinta, että jotain kamalaa on suunnitteilla.  Viime viikon anti oli nimittäin varanojatuolin nojan pureskelu - muotoilu, maton purkua ja sokerina pohjalla minun silmälasien silppuaminen ainakin noin 20:een osaan. Ehdotin näiden tuhojen jälkeen Hellgalle ja Kertulle, että he saavat pian alkaa etsiä omaehtoisesti uutta kotia. Liekö uhkaus mennyt perille vai mitä...???

Muita kuulumisia; Hellgan karvan nyppiminen on aloitettu ja tavoitteena on ensi kevät talven koitokset. Kertun uusi karva puolestaan näyttää tosi lupaavalta, mutta hänen osaltaan suunnitteilla on vasta ensi vuoden loppupuolen näytelmät. Wilma-muorikin pitäisi riisua turkistaan kun se on oikea peikko, mutta en pidä sen kanssa vielä kiirettä koska pitää tsekkailla mihin näyttelyihin ajoittaisin sen - sikäli mikäli sitä ylipäätään vien yhtään minnekään. Lara on hyvässä karvassa ja nyt vaikuttaisi siltä,  että se tekee comebackin tamminäyttelyissä. Siiri on laiskistunut (lue: pulskistunut) entisestään ja sille pitäisi aloittaa teholiikunta kuuri... Kuten emännänkin............