Lauantaina suuntasin Wilman ja äitini kanssa kohti Rovaniemeä. Matka sujui verraten mainiosti vaikka Kajaani-Rovaniemi väli on aivan käsittämättömän tylsä ja puuduttava. Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko. Pakkasin itselleni kiitettävästi lämmintä mukaan ja ihmetys oli suunnaton kun huomasimme perille päästyämme ilman olevan lämmin. Hotelli oli oikein kiva henkilökuntaa myöten ja näinpähän elämäni ensimmäisen kerran kuningasrapuja livenä - hitsi millaisia ötököitä...

Näyttelyaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Ilma itse päivän aikana oli vaihteleva. Välillä oli hiki ja välillä paleli, jatkuvasti sai olla lisäämässä vaatetta tai riisumassa. Kiitos kelin nenänpää otti ja paloi. Äitee paran koko naama ähötti punaisena kun hän istuskeli teltan ulkopuolella lähes koko päivän.

Wimppa-muori esiintyi ihan reippaasti. Ainoa miinus täytyy sanoa kyllä näyttelypaikan maaperästä. Kehä oli kivikkoinen ja niin emäntä kuin koirakin hieman kompuroi. Wilma oli PN3 ja Rop-veteraani. Hans Lehtinen arvosteli BIS-veteraani kehän, missä jatkopaikkaa saatikka sijoitusta ei tällä erää herunut.

Nyt mummukka saa lomaa pari viikkoa. Seuraavan kerran ollaankin kisaamassa rajojen ulkopuolella.