Toissa viikonloppuna Alma pääsi taas reissuun. Lähdimme ajelemaan kohti Kempelettä, mutta pysähdyimme matkan varrella moikkaamaan Tiinaa, Mattia ja Kössiä heidän mökillään. Kössi ei pahemmin jaksanut kiinnostua Almasta, vaan sillä oli ihan oma elämä halkojen ja muiden kepakoiden kanssa  Almaa ois Kössi kiinnostanut ajatellen miten sinnikkäästi se juoksi Kössin perässä yli ojien ja välillä varpaita rantavedessä kastellen.

Viikonlopun vierailujen pääkohde oli Kempeleessä asusteleva serkku-poika Quijo ( Big Paw´s Daredevil After Dark ) ja herrasmies Varjo (Vranolujni Varjo) perheineen. Alkuhämmennyksen jälkeen koiruudet tulivat hyvin toimeen keskenään. Alma kylläkin aina välillä muisti pistää jauhot suuhun Waappu-papalle jos meinasi tehdä liian läheistä tuttavuutta ilman että on erikseen pyydetty lähelle... Pikku-Q osoitti olevansa edelleen jylyppy-lempparinimensä arvoinen  Almahan ei siitä näyttänyt olevan moksiskaan, etenkin kun kotosalla Kerttu on harrastanut samaa hommaa Almalla   Lenkkeilymaastot olivat aivan ihastuttavia missä koirat saivat juoksennella vapaasti. Aika meni niin nopeasti, että ehdottomasti täytyy treffaaminen uusia. Kiitokset Katjalle todella mukavasta viikonlopusta! Kuvia luvassa myöhemmin.

Viikko sitten maanantaina kävimme Hellgan kanssa Joensuussa eläinlääkäri Jari Ahon vastaanotolla koska meidän paikallisilla eläinlääkäreillä meni sormi suuhun asian tiimoilta. Aho ei varsinaista vikaa pystynyt paikallistamaan muuten kuin että polvinivelen rustossa on mahdollisesti jotain pientä muutosta. Jo parin päivän kortisonin syönnin ja ensimmäisen cartrofen piikin jälkeen ontuminen on hävinnyt kokonaan. Samalla reissulla kävimme moikkaamassa isä-Jetroa laumoineen. Olipa mukava nähdä pappa-Rasmus edelleen teräskuntoisena sekä tietenkin lauman nuorimmainen Gimli, jota on siihen saakka saanut ihailla vain kuvista.

Viime viikonloppuna olikin sitten vuorossa Alman kyniminen. Pienestä suloisesta karhunpoikasesta kuoriutui (suloinen) pieni rotanpoikanen... Kaiken kaikkiaan sievä neiti paljastui karvan alta. Meidän pikku prinsessa oli ihan sitä mieltä, että olisi voinut mieluummin pitää turkin sellaisenaan kuin se oli, mutta eihän tässä asiassa pikku-naustereita kuunneltu. Karva irtosi hyvin ja nyt odotellaan uuden kasvua, kuvia luvassa vasta sen jälkeen.