Meidän rakas Wilma-mummukkamme täyttää tänään 9 vuotta. Siis, 9 v... hetkonen mihin kaikki nuo vuodet ovat menneetkään??? Muistan vieläkin niin elävästi Wilman hakureissun, koska kyseisenä viikonloppuna oli jos jonkin näköistä tapahtumaa. Päälimmäisenä muistona mieleen jäi Jeren palkitseminen vuoden koiraksi

Kotiin tullessamme oli molemmilla pojilla eli Aatulla ja Jerellä ihmeteltävää. Lähinnä mikä toi on kun sillä ei ole samanlaisia vempeleitä jalkojen välissä kuin meillä ja se, et meinaako tuo jäädä tänne pidemmäksikin aikaa...

Wilma näytti jo pikkutyttönä lupaavalta näyttelykoiralta. Se aloitti uransa jo pentuluokista. Kajaanin ryhmänäyttelyssä tapahtui sellainenkin harvinaisuus tuomarin osalta, että Maret Kärdi halusi kuvata Wilmaa kehän jälkeen ja oli vielä tuomari-illallisellakin puhunut kollegoilleen miten kaunis pentu hänellä oli arvosteltavanaan.

Vähän isompana tyttönä sitä sitten kierreltiin ja kaarreltiin ympäri Suomen ja käväistiin välillä rajojen ulkopuolella. Wilmasta tuli useamman maan valio jo hyvin nuorella iällä ja sen osa-aikaeläke alkoi jo vuonna 2005.

Wilma palasi tänä vuonna kehiin veteraanina. Madam on edelleenkin yönmusta. Ikä ja pari pentuetta ei muutenkaan ole jättäneet merkkejä. Muori osallistui kymmeneen näyttelyyn ollen 9 x rop-veteraani, 1 x vsp-veteraani ja 2 x bis 3-veteraani.

Nyt arvon munmeli on taas oloneuvoksetar, joka kyllä nauttii siitä hommasta enemmän kuin reissaamisesta ja kehissä esiintymisestä. Tänään on synttärisankarille luvassa jotain ekstraherkkua ruuan sekaan ja uusi pehmolelu. Varsinaisia juhlia ei järjestetä kuin vasta ensi vuonna kun tulee täysi kymppi täyteen