Siis oikeesti, voiko elämä olla näin arkista päivästä toiseen??? Ei niin mitään mainitsemisen arvoisia tapahtumia koirarintamalla??? No ilmeisesti voi...

Nyt kun vihdoinkin on kelit jo vähän armeliaammat olemme käväisseet Päivin kanssa parina viikonloppuna jäällä juoksuttamassa koiruuksia. Voi sitä vauhdin riemua, kun pääsee juoksemaan täyttä vauhtia!!!   

Wilma kasvattelee karvaansa ja minä mietin veisinkö sitä jonnekin näyttelyyn vai en. Wilman tuntien, se mieluummin köllöttelisi kotisohvalla kuin esiintyisi missään kissanristiäisissä. Silti kun koira on tosi hienossa kunnossa, meinaa poltella josko sen jonnekin ilmoittaisi tästä turkista.

Lara kasvattelee kans karvaansa, mutta sitä varten, että sen saisi vihdoinkin nypittyä. Menenee varmaan vielä kuukausi, ennenkuin pääsee pöllyyttää sen turkkia. Suunnitelmissa olisi jokin ennen käymätön ulkomaan reissu jos vain rahavarat sallivat.

Siiri on joutunut muutaman kerran jo puolustamaan paikkaansa lauman johtajana kun meidän laumakiipijä-Heguli on koetellut paikkaansa arvoasteikossa. Siiri pitää ykköspaikkaa edelleen, mutta kuinkahan kauan... Heguli on Siirin jälkeen selkeä kakkonen ja niin voimakkaalla tahdolla mahtaa pian tulla ykkösnartuksi...

Hellgan turkki näyttää vielä tässä vaiheessa hyvältä, joten suunnitteilla on pari näytelmää kevään aikana. Katsotaan tilanne uudestaan jahka viimeiset ilmoittautumiset ovat käsillä.

Kerttuli on kasvatellut massaa ja ihan hyvin sitä alkaa jo tarttua. Lihaksisto on melkoinen niin Kertulla kuin Hellgallakin kun ne ottavat mittaa toisistaan painimalla päivästä toiseen. Onneksi Toiveissa olisi, että seuraavasta turkista loppukesästä / alkusyksystä tehtäisiin debyytti näyttelytouhuun. Tyylikkään näköinen neiti, mutta koska runko on vähän turhan pitkä, vaatii pidemmän aikaa kehittyäkseen.  

Terveysasiaa: Veetin (S. Checkmate) virtsakivien laatu selvisi ja valitettavasti hänellä on kalsiumoksalaattikivet. Nyt pidetään kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kivet eivät uusiudu...